”Ennen oli ennen ja nyt on nyt”, tiivisti punkbändi Eppu Normaali sanomansa kappaleen muotoon mittavan uransa alkuvaiheessa. Maaseudulla ja sen kylillä kun elää tahtoo tarkastelun ja tarinoiden horisontti kääntyä tänä päivänä helposti menneeseen, aikaan jolloin kaikki oli inhimillisesti katsoen jollain tapaa mukavampaa: ihmisiä piisasi, juttuja sepitettiin, tapahtumia riitti ja arjen poljento oli kaikessa materiaalisessa niukkuudessaan hyvinkin rikasta. Entä nyt, kun on kuitenkin nyt?
Itse olen asunut ydinmaaseudulla ja sen tyypillisellä yläsavolaisella kylällä viimeiset 25- vuotta elämästäni. Juureni tähän seutuun juontavat tosin paljon pitemmälle sekä isäni että äitini puolelta. Kun päätimme opiskelujen päätyttyä suunnata puolisoni kanssa sukuni sydänmaille kävi nopeasti ilmi että sitä maaseutua, johon mummo ja ukki oli minut perehdyttänyt, ei enää ole.
Tuolloin kotitalon portailla, rakasta maalaismaisemaa katsellessa, palautui jostakin mieleen ukin sanat. Hän sanoi, että jos täällä haluaa asua on syytä alkaa tekemään eikä odottaa valmista, sillä kukaan ei meille valmista tänne tarjoa. Siihen hetkeen, ja tähän päivään sovitettuna, nuo sanat ovat olleet hyvinkin käyttökelpoinen ohjenuora niin henkilökohtaisen, kuin laajemman yhteiskunnallisen elämäni puitteissa.
Esitän väitteen, johon tiedän aika monen tänä päivänä maaseudulla elävän yhtyvän. Väitän, että meidän pitää rakentaa oma suhteemme maaseutuun ja sen kyliin uudelleen. Ei riitä, että kylällä on muutama globaalissa kilpailussa pärjäävä maatila ja tiet jonkin sorttisessa kunnossa. Tarvitaan myös monikerroksisuutta, erilaisia eläjiä, yrittäjiä ja kylähulluja, jotka uskaltavat kokeilla, verkostoitua ja avata rohkeudellaan tietä uusille ansaintamahdollisuuksille ja elämäntapavalinnoille.
Väitteen kun esittää on syytä seisoa väitteen takana. Muuten uskottavuus kärsii ja jos sen kerran menettää, on sitä vaikea saada takaisin. Mikäli elonpäiviä ja terveyttä riittää, ja jos tuo puolisokin jaksaa kulkea mukana arkea ja juhlaa elävöittämässä, aion käyttää lopun elämäni maaseudun monimuotoisuuden vaalimiseen ja sen kaikin puoliseen kehittämiseen niin pelloilla, metsissä, mehiläistarhoilla, kuin ihmistenkin parissa. Missä on monimuotoisuutta ja -kerroksisuutta, siellä on myös arvoja ja suvaitsevaisuutta. Eli sanalla sanoen elämää, pitemmässä juoksussa!